maanantai 25. huhtikuuta 2016

Kahdeksan vuoden kotiäitiys

Luin juttua pienten lasten äitien työllisyydestä ja päähäni iski melko pysäyttävä ajatus: jos olisin pitänyt kaikki lapsivapaat täysimääräisinä, olisin aika tarkkaan kaksi viikkoa sitten ollut palaamassa työelämään äitiyslomalta, joka olisi* alkanut huhtikuun alussa 2008.

Sen sijaan olimme ensimmäisellä konferenssimatkallani lokakuussa 2008.

Yritin luoda päässäni vaihtoehtoista todellisuuskuvaa tuosta kahdeksan vuoden kotiäitiydestä, mutta en lopulta uskaltanut lähteä sille tielle. Sen sijaan mietin missä olisin nyt, kaivelemassa kahdeksan vuoden takaisia mappeja ja pohtimassa kahdeksan vuoden aikana päivittynyttä tutkimuskirjallisuutta, keksimässä rahoittajille perusteluita miksi apuraha kannattaisi myöntää minulle ja lupaavalle alulleni viime vuosikymmeneltä.

Väitän, että vaikka yliopistoja ei olisi tällä aikavälillä päätetty ajaa alas, tutkimusrahoituksen olisin voinut unohtaa. Ja sen myötä väitöskirjan. Koska jos vaikka olisin onnistunut viitisen vuotta kituuttamaan kotihoidontuella, ihan hirveästi siitä ei olisi varmaankaan jäänyt sukanvarteen tehdäkseni tutkimusta omarahoituksella.

Tulisiko soittoa jos kaikki yllämainittu jotenkin eriskummallisesti kumoutuen väittelisin neljän, viiden vuoden kuluttua tästä hetkestä?

Jos nyt varovasti koittaisi viedä postausta johonkin kantaaottavampaan suuntaan, niin äkkiseltään tulee mieleen esimerkiksi, että perhevapaiden jakaminen ihan vaikka lainsäädännön tasolla olisi varmaan aika hyvä juttu.** Ja toiseksi, että kun sanotaan, että naiset ei voi saada kaikkea, niin miksi eivät, jos kerran miehetkin voivat. Pitää vaan määritellä se "kaikki" samoilla kriteereillä: pitääkö siihen kuulua lasten kotona hoitaminen?

(Vaikka teinhän minä sitäkin silti vuosia.)

Mutta eiköhän mun todellinen pointtini ollut, että kahdeksan vuotta on muuten tosi pitkä aika. Ja jos se aika on kulunut kolmikymppisistä... Tai ei, ainakaan se ei ollut mun pointtini. (Kahdeksan vuotta!)

* Sanon olisi, vaikka tokihan se virallisesti alkoi silloin. Esikoista odottavana kammiotutkijana en vain keksinyt syytä lopettaa työntekoa ennen laskettua aikaa - ja koska lapsi ei pitänyt deadlineaan, ehdinkin lomailla yli viikon täysin toimettomana.

** Ai entä jos haluaa olla kotiäiti, eikä vain patriarkaatin pakottamana? Antaa mennä! Perhevapaiden jakaminen olisi vain kannustin saada ne mahdollisimman täysimääräisesti käytetyksi. Äitini valintaa esimerkiksi on paha mennä tuomitsemaan, koska minulla oli maailman leppoisin lapsuus. Itselleni tuottaa vaikeuksia tarjoilla leppoisuutta edes iltapäivän mittaisissa jaksoissa.

7 kommenttia:

  1. Mun mielestä vanhempainvapaa pitäisi jakaa 6+6+6 jaksoihin (rahoituksen voisi mielestäni hoitaa osin poistamalla yli 2-vuotiaiden hoitorahan - tämä johtaisi siihen, että alle 1,5 vuotiaat eivät olisi juuri päiväkodeissa, mutta lähes kaikki yli 2-vuotiaat olisivat) ja sitten toivoisin työelämän joustojen lisääntyvän siten, että osa-aikainen (neljä päivää viikossa) työskentely olisi helpompaa. Ai miksi olen tätä mieltä: me on toimittu ihan itsenäisesti tällä tavoin. ;) Heh. Mä olin vuoden kotona, mies puoli vuotta ja sen jälkeen tein puoli vuotta 4-päiväistä viikkoa. Olen empiirisesti todennut hyväksi ja toimivaksi systeemiksi. ;) En nyt jaksa tarkistaa, mutta miksi mulla on sellainen muistikuva, että alle 3-vuotiaiden vanhemmilla on oikeus tehdä lyhennettyä työviikkoa (viittaan tässä tuohon Hesarin artikkeliin, jossa osa ei pitänyt edes mahdollisena osa-aikaista työskentelyä). Mä kyllä suunnittelen tekeväni 30-tuntista viikkoa (ja toki jaamme vuoden tasan mieheni kanssa) kun esikoinen aloittaa koulussa.

    Mutta sitten haluan tuoda ilmi, että suhteessa osa-aikaiseen työntekoon systeemissä on suuri vika: päivähoitomaksut! Ne määritellään hoitopäivinä kuukaudessa eikä hoitopäivinä viikossa. Jos lapsi on neljä päivää viikossa päiväkodissa, ei saa mitään alennusta päivähoitomaksuista. Se alennussysteemi on määritelty kotona olevien vanhempien näkökulmasta eikä työssäkäyvien vanhempien näkökulmasta ("virikelapsi" -ajattelu). En voi lakata hämmästelemästä tätä tulokulmaa tähän hommaan. Olemme siis esim. itse olleet tilanteessa, jossa lapsemme on ollut päivähoidossa säännöllisesti ma-to, mutta olemme maksaneet täyden päivähoitomaksun. Jäi kuitenkin 20 % siitäkin palvelusta käyttämättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo 6+6+6-malli on lähinnä parhaita vakavasti otettavia ideoita mitä olen kuullut. Joskin itselleni on tuntematonta, mitä tapahtuu jos "sanotaan nyt vaikka" äiti pitää sen kuuspluskutosensa, mutta isä ei haluakaan omaa kutostaan? Että putoavatko 50-lukulaiset ilman tukia vuoden jälkeen vai mitä häh?

      Teidän systeeminne kuulostaa kyllä hyvältä! Ja ekaluokallekin on varmaan ihan kiva, jos oma duuni joustaa toten. Itse olen kokenut, että iltapäiväkerho toimii kyllä hyvin, eli meillä ei lyhennystä tähän hetkeen olla osattu kaivata.

      Osittaista hoitovapaata saa tosiaan pitää siihen asti kunnes (nuorin) lapsi täyttää kolme - rahallinen korvaus lyhennetystä työajasta lienee kyllä häviävän pieni.

      Meillä sai Helsingissä esikoisen aikoihin alennusta vapaapäivien määrän. Siis jos joka perjantai olisi ollut poissa, olisi saanut niistä jokaisesta 4% hinnanalennusta. Tai jotain sinne päin. Turussa piti valita joko 11 tai 16 päivää kuussa. Eli kuten Elinakin tuossa alla toteaa, kuntakohtaista on tämä.

      Mutta tosiaan, kaikenlaiseen rahalliseen kannustamiseen viikon lyhentämiseksi varmaan kannattaisi pyrkiä,jos kerran lapsia sieltä päivähoidosta pois halutaan...

      Poista
    2. Mun mielestä 6+6+6 mallissa se yksi 6 kk vanhempainvapaata jää sitten käyttämättä jos isä ei sitä pidä. Kas siinä se kannustin. MUTTA sitten saa sitä kotihoidontukea, kuten nytkin JA tuossa mallissa tulot äidinkin saisi pidempään enemmän rahaa kun kotihoidontuelle tippuisi vasta kun lapsi on 1 v eikä n. 9 kk kuten nyt. Siksi en ymmärräkään itkua siitä kun "mun mies ei vaan voisi olla kotona kun se tienaa paremmin". Ei ole pakko olla, mutta jos vähän viitsisi laskea niin rahallinen tappio saattaisi olla monelle hämmästys kun huomioisi alentuneen veroprosentin.

      Tiedän että joissain kunnissa on tuntiperusteista päivähoitoveloitusta mutta omalle kohdalle on tosiaan osunut vain noita 20 päivää kuukaudessa tai joka päivä -kuntia. Useammassa on tullut asuttua. Kyllä tää systeemi vähän kehittämistä kaipaisi. Ei varmaan tule kyllä mun lasten pk-uran aikana tapahtumaan...

      Poista
    3. Mä näen kyllä lievän sudenkuopan tuossa, että ensimmäinen miehelle (pakollisesti) allokoitu vuoro tulisi vasta vuoden kohdalla ja etenkin jos sen sijasta voisi valita naiselle kotihoidontuen. Siis sudenkuopan siihen nähden, että jäisikö ne miehet tällä kannustimella kotiin vai olisivatko käytännössä naiset kotona vuoden ja lopun aikaa kotihoidontuella, eli samalla meiningillä kuin nytkin, mutta pari kuukautta paremmin tuettuna...

      Mutta olisi se kai silti askel parempaan suuntaan. Jännä kuitenkin huomata, että kaipaan näemmä myös keppiä porkkanan lisäksi. Ei parane julkisesti tämmöisiä sanoa.

      Poista
    4. Totta. Varmaan kävisi osalle noinkin. Mutta tämä voisi poistaa esim. päiväkodeista kaikki alle 1-vuotiaat ja suuren osan alle 1,5-vuotiaista. Se voisi sen päiväkotielämän ja -ryhmän kannalta olla ihan hyvä juttu.

      Ruotsissa kai on jokin tämäntyyppinen järjestelmä ja samoin Islannissa. Siellä isät sitten ovat myös enemmän kotona lasten kanssa. Että siinä mielessä tämän voisi aika suoraviivaisesti uskoa lisäävän miesten osallistumista lastenhoitoon merkittävästi. On kuitenkin paljon perheitä joissa se äiti nyt ei mitenkään lähtökohtaisesti halua ikuisesti siellä kotona olla mutta siihen moodiin vain luiskahdetaan ja se isä ei sitten ehkä ihan hyvistä aikomuksista huolimatta koskaan tullutkaan jääneeksi kotiin. Jos perheissä halutaan pitää lapsi esim 2-vuotiaaksi kotona ja optimoida tulot niin silloinhan tässä mallissa se isäkin pitäisi puolivuotisensa.

      Poista
  2. Taitaa olla kuntakohtainen tuo hoitomaksun määrittely. Meillä maksetaan niistä tunneista, jotka lapset on paikalla. Tosi hyvä systeemi!

    Tuo 6+6+6-malli olis kyllä hyvä. Mut jos se oli radikaali jo vuosia sitten, niin nykytilanteessa se taitaisi ennemmin muuttua "äidit kotona 6+6+6 vuotta" -malliksi... Eli ei se kahdeksan ookaan vielä mitään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kellokorttimeininki kuulostaa kyllä nerokkaalta. Vähentää ainakin sitä ajatusta, jota hämmästyttävää kyllä kuulee, että lapset ovat täyttä päivää "kun kerran siitä maksetaankin".

      6+6+6 *vuotta* olisi kyllä hyvin asiallinen suomalainen innovaatio :D Lapset kotihoidossa 18-vuotiaiksi, sitten voi tyytyväisin mielin palailla pikkuhiljaa töihin.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...