perjantai 19. syyskuuta 2014

Kuka soittaisi humanistille

Kuukausi sitten sain puhelun, jollaista en koskaan olisi kuvitellut saavani. Minulta kysyttiin olisinko kiinnostunut eräästä työtehtävästä - josta olisin ollut hyvinkin kiinnostunut. Ranteitani väännellen en pystynyt kuin parahtamaan, että mutta kun me olemme lähdössä vuodeksi Kiinaan.

Puhelu päättyi sitten ihan hyvässä hengessä, ja minut toivotettiin piipahtamaan keskustelemaan, kunhan joskus sattuisin Helsinkiin. Että vaikka tämä paikka ei nyt onnistuisikaan, niin ehkä jatkossa tulisi jotain muuta. Voi mikä ajoitus, huokailin. Eihän tällaista tapahdu koskaan, voivottelin. Ainakaan enää koskaan uudelleen, surkuttelin.

Odotin viikon, ja sitten keksin asiaa Helsinkiin, jotta voisin mennä keskustelemaan, joskaan en oikein keksinyt, että mistäköhän me sitten keskustelisimme. No se olikin työhaastattelu. Oho! En arvannut, että ihminen voi mennä työhaastatteluun tietämättä menevänsä työhaastatteluun, mutta näemmä minulta onnistuu sekin.

Haastattelu päättyi ihan hyvissä merkeissä ja yhteenvetoon, että he nyt vakavasti harkitsevat asiaa, mutta kyllä tämä siihen Kiinaan saattaa kaatua. Minulta pyydettiin kuitenkin vielä erästä tehtävää, jollaisen tapaavat teettää rekryprosesseissa.

Suurmetsurin ensimmäinen reaktio oli, että pitäisikö minun jättää Kiina välistä, jotta saisin työn. Ja aivan liian 1950-lukulaiseltahan tuntui ajatus oman uransa uhraamisesta miehen uran vuoksi. Mieluummin halusin menettää työpaikan omilla ansoillani, ja aina sitä muutaman kuukauden selviäisi kolmen lapsen yksinhuoltajana vieraassa kaupungissa töitä tehden.

Laitoin siis haastattelijoille perään viestiä, että voin joustaa aloitusajankohdan kanssa ja teen mielelläni tehtävän mikäli olen yhä mukana harkinnoissa. Olin.

Tässä välissä kävimme Tanskassa ja aikaa kului muutenkin tuskaisan paljon ja hitaasti. Samalla yritin epätoivoisesti edistää jatkotutkimushakemustani, jonka deadline lähestyi tuskaisan nopeasti. Muistin jo unohtuneen tunteen siitä millaista on odottaa puhelua treffien jälkeen, sydämen hypätessä paikaltaan joka kerta puhelimen soidessa. Ja joka kerta siellä on äiti.

Lopulta puhelu tuli ja minua pyydettiin psykologisiin testeihin eli soveltuvuusarvioon. Hakijoita oli jäljellä kaksi. Nyt alkoi käydä jännäksi.

Arviopäivä koitti, kuten arvata saattaa, kaikkien aikojen hulinayön jälkeen. Yöllä jo kirosin miehelle, että turhaan edes lähden, päässäni ei ole lainkaan aivotoimintaa. Mutta kun jälkikäteen keskustelin psykologin kanssa tuloksistani, hän sanoi, että "harvoin flunssa lopulta kauheasti tuloksiin vaikuttaa". Niin enhän tietenkään ollut halunnut antaa rekryäjille kuvaa, että lapset häiritsisivät suorituskykyäni. Ja olihan minulla toki flunssakin. Mutta eivät siis näemmä häiritsekään.

Velloin epäuskoisessa optimismissa ja yhä edelleen räpistelin sen hakemukseni kanssa. Kunnes eilen tuli vapauttava tuomio:

Olisimme tosi iloisia jos saisimme sinut tänne.

Suoraan väitöksen jälkeen, suoraan äitiyslomalta, kulkematta hanttihommien kautta, pääsen kutakuinkin unelmaduuniini. Ja vieläpä niin uskomattomalla järjestelyllä, että aloitan vasta ensi kesänä, eli saan elellä huolettomana vapaarouvana expattielämää Kiinassa. Siihen asti järjestävät sijaisen talon sisältä. Tähän voisi laittaa käsittämättömän mäihän korostamiseksi jonkun läpän lottoamisesta, mutta kun en lottoa. Huutomerkkejäkään en kehtaa viljellä niin paljon kuin mieli tekisi.

Vuosi sitten eilen kirjoitin Helsinkiin muutosta ja Kiinaan lähdön peruuntumisesta. On näemmä ollut vähän tuulista elämänsuunnittelun alalla. Mutta nyt näyttävät palaset loksahtavan ihan nerokkaasti kohdilleen.

Oho.

45 kommenttia:

  1. VAU, onnea!! Ihan mieletön juttu, kylläpä tätä luku mielellään ja sydän pamppaillen!!!

    Huutomerkkejä!!!!!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!!!! Jos niitä nyt sitten jo kehtaa laittaa???!!!!!!!!!!!!!!1

      Poista
  2. Tää on hei ihan mieletön juttu! Onnea! (nostetaanko me ne maljat huomenna jossain paikallisessa…?!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, olen itsekin sillä kuuluisalla ällikällä päähän lyöty. Ja tokkiinsa! Kaikki muutkin turkulaisiksi itsensä tuntevat ja meidän säkenöivään seuraamme halajavat ilmoittautukoot :)

      Poista
  3. Sulla on Johanna paljon skumppalasien kilistelyä tiedossa - minäkin haluaisin nostella maljoja asian kunniaksi :)

    Tässä vois viisastella, että niin ne asiat tuppaavat järjestymään, mutta ehkä tuo ajoi sen asian ja voin todeta vain, että ONNEA!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tässä on vuosi aikaa olla pienessä skumppapöhnässä, ennen kuin työt alkavat :D Yritetään josko onnistuisi vielä Suomen kamaralla. Nythän mulla on asiaa sen Helsinkiin enemmänkin.

      Ja kiitos! Tohon sananlaskuun minäkin uskon, mutta tämäntyyppiseen työllistymiseen en :D

      Poista
  4. OHO!!! Huutoa JA huutomerkkejä! Onnea :) Aika mahtavaa.

    VastaaPoista
  5. wtf!!! mitä reittiä saisin kuulla sun duunista konkreettisemmin? säpolla? oon kyllä aidosti ilahtunut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jos kauheasti kutkuttaa, niin ainahan sähköpostilla voi udella :) Tai sitten facen kautta, jos sitä käytät. Kiva kuulla!

      Poista
  6. Oo, mahtavaa! Onnittelut täältäkin. En tiedä, minkä tittelin töissä saat, mutta voin nyt ainakin tituleerata sua Työllistyneeksi Tohtoriksi, Omalla Alallaan Työllistyneeksi Tohtoriksi, ehkä jopa Omalla Alallaan Työllistyneeksi Naistohtoriksi ja mitä näitä lähes kuningattareen verrattavia harvinaisia arvonimiä onkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja todella, itsekin kuvittelin "humanistitohtorin" olevan "työllistymisen" täydellinen vastakohta :D

      Poista
  7. Huhhuh!!! Onnittelut! Mahtava juttu!

    VastaaPoista
  8. Ihan mahtavaa! Oon todella vilpittömän iloinen sun puolesta! Jotenkin ihan älyttömän inspiroivaa, että asiat voi järjestyä noin hienosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihanaa tämä ihana vastakaiku!

      Poista
  9. Vau! Upea juttu, paljon onnea!

    VastaaPoista
  10. Myös multa jättimäiset onnittelut, VAU!!!! Ja siis ... VAU!!!

    VastaaPoista
  11. Jee! Onnea! Mieletöntä! Huutomerkkejä!

    VastaaPoista
  12. Onnittelut! Ihan kylmät väreet meni kun luin tätä. Wau! Hanna

    VastaaPoista
  13. Hyvät immeiset haetaan joskus pihasta asti. Mahtihomma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin kai se vain on sitten uskottava. Vaikka uskomattomalta tuntuu. (Kah varsinais-suomalaiseen vähättelyyn en aio nyt sortua :D)

      Poista
  14. Tämä on kyllä niin mahtava homma! Minäkin olen täällä ihan tohkeissani, että tämmöistä voi tapahtua, voi veljet! Onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! No niin on! Ja minä muuttaisin muuten teidän naapuriin, mutta Suurmetsuri sanoo, ettei siellä ole tarpeeksi isoja asuntoja meille. Että jos naapurista vapautuu isoja asuntoja, niin kerrohan :D

      Poista
  15. Kyllä, tässä on puhallus *PPPPUUUUH* aitoa iloa blogikaverin puolesta (ja itsekästä iloa kun tulette Helsinkiin ja lapsemme voivat jutella pierujuttuja, vaikka Kiinan jälkeen keskimmäisenne ei ehkä niistä enää niin perusta). Ja vinkkaa nyt tuolla jossain mitä on ammattirintamalla luvassa. T. Utelias
    O N N E A !!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos! Valitettavasti taitaa olla optimistista, että tämä piirre vielä nelivuotiaasta tytöstä karkaisi :D

      Ja tällä viikolla allekirjoitetaan työsopimus, sitten huutelen sen rajatummissa medioissa.

      Poista
  16. Voi hyvänen aika kun tuli hyvä mieli tätä tekstiä lukiessa, onneksi olkoon ja paljon kuohuviiniä ja iloa ja eloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitos :) Kävipä muuten lauantaina niin, että kun Rouva Taikinanaaman kanssa mentiin "yksille", niin baarissa sattuikin olemaan avajaiset ja siellä oli ilmaista kuohuviiniä, sipsiä ja karkkia. Että ehkä mun elämä on nyt vaan tähän tyyliin onnekasta aina ;)

      Poista
  17. Loistavaa! Paljon onnea ja huutomerkkejä!!!!!!!!!!!!

    VastaaPoista
  18. !!!!!!!!!!!!!!!!!

    Mahtavaa. Tunsin hengenheimolaisuutta siinä vaiheessa kirjoitusta, kun harkitsit muuttavasi lasten kanssa Helsinkiin, ettei oma ura tyssäisi kotirouvailuun. Voin kuvitella, että itse tuossa tilanteessa vähintäänkin vakavasti miettisin samaa. Ja sitten kaikki vielä kääntyy joko tai -tilanteesta sekä ettään. Mahtavaa. Sen sanoinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli muuten aika tiukka paikka, enkä olisi Kiinaakaan halunnut skipata... Mutta sellainen olo, että jos ei yritä, sitten katkeroituu toiselle. Ja vielä syyttä: koska onneksi mulla on mies, joka haluaa, että minullakin on ura. Muutenhan toi olisi ollut ihan jäätävän kriisin paikka.

      Poista
  19. Vau!
    Onnea tuhannesti!!!

    VastaaPoista
  20. !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

    Enni

    VastaaPoista
  21. No on kyllä mahtava juttu. ONNEA!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän! Ihan mahtavat lukijat mulla, yhä toistelen :)

      Poista
  22. Onnittelut! Humanistina voin sanoa, että tuo tosiaan kuulostaa harvinaisen upealta!

    VastaaPoista
  23. Sä oot ihan voittamatoon joo!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...