lauantai 14. joulukuuta 2013

Ite tehhään

Vuoden siivooja heitti haasteella, joka koski itsetehtyjä joululahjoja, mutta kuka nyt joulun yli jaksaa odottaa. En minä. Vastaan siis haasteeseen itsetehdyillä joulukorteillamme. Jos näitä ei arkistoida pysyväisluonteisesti piirongin päälle, niin sitten ei mitään.

Vuosikausia - so. viisi vuotta - olen mennyt joulukorttien kanssa siitä, missä aita on matalin, eli lasten valokuvilla. Ja niin oli suunnitelmani tänäkin vuonna, kunnes avoimessa päiväkodissa lapset askartelivat ilman minun myötävaikutustani kolme korttia lapseen ja laskeskelin, että tässähän ollaan työstetty pakollisista joulukorteista jo hyvä osa. (Kunhan korttien määrä karsittiin aiempien vuosien viidestäkymmenestä viiteentoista. Sori.)

Kotona piti siis askarrella muutama lisää. Lasten kanssa askartelemisessa on se ongelma, että jos haluaa ylläpitää laatustandardeja, joutuu avustamaan, ja sitten onkin riitaa, että missä saa auttaa ja tuleeko tarpeeksi sellaista kuin äiti on visioinut. Ja sitten lapset jo kyllästyvätkin ja yksin saa askarrella sen näköistä, että olisi muka lasten tekemää.

No, hamahelmikorteissa sai esikoinen ihan omakätisesti toteuttaa omat korttiaiheensa, minä tein omani ja keskimmäisen. Idean pöllin Liinalta.



Vielä toinen setti kortteja askarreltiin, tällä kertaa vain keskimmäisen kanssa. Isosiskon askartelusetistä - jonka näette kuvassa - oli tyypilliseen tapaan loppuneet ne itse rannekorun pohjat, kun taas koristeita oli jäänyt ylenmäärin. Ja mikäpä olisi kiitollisempi korttiaihe kuin joulukuusi! Minä leikkasin kuuset, kolmevuotias koristeli. No okei, tuon keltaisen nauhan taiteilin minä - arvasitte varmaan kun oli niin elegantisti sijoiteltu.


 

Täten haastan Liinan näyttämään millaisia niistä alkuperäisistä hamahelmikorteista tuli! Et kai ole voinut olla niin blogiajattelematon, että olisit postittanut fotodokumentoimatta ensin?

4 kommenttia:

  1. Kuulostaa tutulta! Meilläkin meni askartelusessio vähän silleen, että "Jospa sinä nyt vain istuisit siinä ja katsoisit."

    Jälkikäteen vähän nolottaa, mutta lapsi sai painaa pari hamahelmeä alustaan ja oli koko hommasta tosi hyvillään.

    Haaste vastaanotettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta niin kauan kuin se lapsi on tyytyväinen osallistumisestaan, niin kaikki hyvin! Ja hyvä, odotan innolla (postiluukun kolahdusta ;D)

      Poista
  2. En kestä. Joulu on ollut tänä vuonna ärheää suorittamista, ei ole paljon Sylvia soinut. Sitten toinen postaa lapsityövoimalla teetettyjä joulukortteja. Ei ole reilua tämä! Olen yrittänyt olla blogitietoinen, että postaisin helvetin ruman Annas Pepparkakor -talomme, joka on kuorrutettu lähinnä kuopuksen sylkibakteereilla. Mutta ei mulla ole sillekään kuvausalustaa, kaikki pöytäpinnat on täynnä jotain paskaa. Lähden katkerasti pakkailemaan jälleen työmatkareissu ja kompleksinen äitiys mielessäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, helvetin ruma pepparskaka-talopostaus on tehtävä! Yleisö vaatii sitä.

      Noin muuten, niin olen tosi pahoillani ärestä suorittamisfiiliksestä. Mä vältyn siitä enimmäkseen sillä, että menen täydellisesti riman alta jouluvalmistelujen kanssa. Yhtään koristetta ei ole, ensimmäistäkään joululaulua ei ole soitettu eikä yhtään piparia leivottu. Kuusta ei ole eikä tule. Joulu on ihana, mutta sitä riittää sen pari päivää (vanhempieni luona). (Niin ja lasten kanssa askartelu - mä olen kotiäiti! Kai mun nyt pari kertaa vuodessa pitää askarrella viran puolesta...)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...