tiistai 1. tammikuuta 2013

Paluu arkeen

Uusi vuosi. Tilipäätösten, yhteenvetojen, uusien alkujen ja muutosten aika. Hirveästi latauksia yhteen päivään, minkä kaikki kuitenkin omalta osaltaan kiistävät.


Uusi vuosi vaihtui tällä kertaa riehakkaissa tunnelmissa: diskon keski-ikä oli kenties hieman nuorempi kuin mitä yleensä, mutta listahitit taatusti samat kuin keskustan juottoloissa. Mikä tämän vuoden aikana on muuttunut, ja mikä on ihanaa, on että elämä ei enää hajoa jos lapset eivät satukaan nukkumaan päiväunia. Tai jos ravintolasta ei saakaan sopivaa ruokaa ja jää ateria tai pari välistä - tai se korvataan jäätelöllä. Ja että jos juhlissa on hauskaa, voi siellä viipyä puolilleöin.

Mutta tämän kaiken leväperäisen vanhemmuuden seurauksena on tämä päivä ollut henkistä laskeutumista arkeen. Nyt kun lapset ovat oppineet pyytämään mehua ruokajuomaksi ja nukkumaan puoli kymmeneen, on hyvä hetki palata päiväkotielämän karuun todellisuuteen. (Eihän elämän kuulu liian kivaa olla.)

Itse onnistuin lomailemaan töistä välttelemällä sähköpostiani, jossa tiesin työasioiden väijyneen minua: eilen varovasti availin posteja ja siten aloin varustautua myös tulevaan työrupeamaan. Kahden viikon aikana irroittauduin jopa somesta niin, että facebook on lähetellyt minulle huolestuneita sähköposteja tärkeiden tapahtumien missaamisesta.

Lapsiperheen äitinä lomailu on silti, no, aika usein jotain muuta kuin rentoutumista. Siitä joskus lisää jos valituttaa.

Tinaan katsomattakin osaan ennustaa, että alkuvuodesta tulee enemmän kuin jännä, mutta loppuvuodesta toivottavasti hyvällä tavalla tylsä, koska liika jännyys kolmen lapsen kanssa voi olla yksinkertaisesti liian jännää.

Ja sen verran vuoden vaihteen magiikkaa sallittakoon, että toivotan ihanaa, valoisaa ja rikasta tätä vuotta kaikille lukijoilleni. Pus!

6 kommenttia:

  1. Hyvää uutta vuotta sinnekin ja erityisesti tsemppiä alkuvuoden kiireisiin!

    Tuo on muuten niin totta, että elämä muuttuu huomattavasti joustavammaksi, kunhan päiväunien väliin jääminen tai ruoka-ajan venähtäminen ei ole maailmanloppu. Meilläkin siitä on jo häivähdys nähtävissä, mutta odotan vielä parempia aikoja. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Ja kyllä vuoden tienoilla alkaa jo helpottaa, mutta kaksi vuotta vasta mahtavaa onkin. Koko ajan valoa kohti ;)

      Poista
  2. Meillä eletään vielä jotenkin sellaista jälki-stressausta, että ihan kuin ruokailun tai päiväunien viivästyminen olisi iso juttu, vaikka ei se enää ole. Isommalle, pienempi alkaa tosin saavuttaa iän, milloin "kellottaminen" taas alkaa.

    Oikein hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinullekin!

      Ei se minullekaan ihan helppoa ole olla välittämättä rutiineista. Mutta nyt välipäivinä tuli vähän niinkuin pakosta kokeiltua että pienempikin jaksaa ihan ihmisenä vaikka päiväunia ei olisikaan. Ja nyt sitten aionkin jatkossa olla vaan tosi relamutsi. Heh.

      Poista
  3. Niin mutta kun minä kiistän sen, kiistän aidosti, ikään kuin!

    Kiva kun oot taas siellä arjen takana. Siis meidän lukijoiden kannalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän täältä blogeista muuta löydäkään vuodenvaihteessa kuin ihmisiä jotka ovat vuodenvaihteen yläpuolella. Niinkuin minä.

      Ja kiitos! Blogia on ollut ihan ikäväkin. Päässäni on käväissyt jopa ajatus, joka ei ole saanut kirjallista olomuotoa. Outoa.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...