tiistai 11. syyskuuta 2012

Ihan tavallista punavihreää hikoilua

Erehdyin lukemaan Ihan tavallisia asioita -sivustoa. Somessa jo kiertäneiden paolocoelhomaisten viisauksien ohella kuvittelin presidentti Niinistön asettaman nuorten syrjäytymisenestoprojektin sivuilta löytyvän jotain konkreettisempaakin sisältöä. Mutta ei.
"Ei ole vain yhtä syytä siihen, miksi elämän tapahtumat joskus karkaavat käsistä. Vain harvoin edes jälkikäteen tiedämme, miksi on käynyt niin kuin on käynyt. Jotain tiedämme: apua ja tukea tarvitseva voi olla sinun lapsesi, lapsenlapsesi, sisaresi, veljesi, naapurisi tai ystäväsi. Me kaikki olemme osallisia. Ihan tavallisten asioiden, arkikeinojen, avulla me aikuiset voimme yhdessä tehdä lasten ja nuorten arjesta turvallisempaa."
Vertailun vuoksi, THL (mikä tässä yhteydessä tarkoittaa tutkittua tietoa) sanoo näin:
"Syrjäytyminen on prosessi, josta tunnetaan monia tärkeitä altistavia ja suojaavia tekijöitä. Altistavia tekijöitä ovat esimerkiksi maahanmuuton tai köyhyyden tuoma erillisyyden kokemus, vanhemman päihde- tai mielenterveysongelmat tai poikkeuksellisen ankara kasvatus. Suojaavia tekijöitä ovat muun muassa läheiset lämpimät ihmissuhteet kasvuympäristöissä tai onnistuminen koulunkäynnissä. Näihin prosesseihin voidaan vaikuttaa."
Yksi keskeinen pointti, mikä Ihan tavallisia asioita -selfhelpissä menee pieleen on se, että siinä suljetaan silmät Suomen räikeältä jakautumiselta hyväosaisiin ja huono-osaisiin. Jos Elin­kei­no­elä­män val­tuus­kun­nan joh­ta­ja Matti Apunen ojentaa kätensä kummilastaan kohti (kuten hän Hesarin pääkirjoitussivulla tänään neuvoo meitä kaikkia tekemään), hän tuskin kohtaa siellä syrjäytymisvaarassa olevaa nuorta. Syrjäytymisvaarassa ovat ne nuoret, joilta tuo kättäojentava tukiverkko puuttuu (ks. THL yllä).

Monet sivuston arkiset neuvot paljastavat kenelle vinkit on tarkoitettu. "Ihan tavallisiin" ei selkeästi kuulu päihde- tai mielenterveysongelmaisia, saati lastenhakkaajia. Sivusto neuvoo esimerkiksi "tolkkua törsäämiseen":
"Helpolla ja ansiotta saatu laiskistaa. Seurauksena on tyytymättömyys ja tyhjyyden tunne. Älä anna nuorelle liikaa rahaa, tavaraa tai herkkuja. Se opettaa ajattelemaan, että kaikki aina vain tulee jostain automaattisesti. Jos nuori omaksuu tällaisen asenteen, hän ei ehkä opi hankkimaan elantoaan työllä."
Kummalle tämä neuvo sopii, keskiluokkaisen perheen rahalla poissaoloaan paikkaavalle äidille vai toimeentulotuella sinnittelevälle päihdeongelmaiselle yksinhuoltajalle? (Sori räikeä kärjistys.) Ja kumman lapsi oikeastaan olikaan suuremmassa syrjäytymisvaarassa?

Henkilökohtainen on poliittista, julistivat feministit aikoinaan. Rakenteellisista ongelmista ei voi tehdä yksilötason ongelmia, joita paikataan lukemalla lasten kanssa kasvikirjaa - ei, vaikka niistä rakenteellisista ongelmista kärsivät ovatkin yksilöitä. Lastensuojelun asiakkuus periytyy, usein jopa kolmanteen sukupolveen, kertoi Hesari tällä viikolla. (Mikä tietysti kertoo myös siitä, ettei lastensuojelu nykymuodossaan onnistu tavoitteessaan.)

Apunen isällisesti neuvoi meitä punavihreitä marisijoita ottamaan rauhoittavat päiväunet ja kokoamaan sen aikana ajatuksensa. Apunen halusi puolustaa hanketta, jota hänen sanoillaan kritisoidaan "hol­hoa­vaksi, alen­tu­vaksi, se­tä­mäi­seksi, oi­keis­to­lai­seksi, tar­pee­ttomaksi ja nau­ret­ta­vaksi" käyttäytymällä holhoavasti, alentuvasti, setämäisesti ja naurettavasti. Vankka veto.

Apunen toivoo myös aitoa kansanliikettä.
"Ken­ties myös yli­ver­tai­suut­taan hi­koi­le­vat blo­gis­tit ym­mär­tä­vät, et­tä työ­ryh­män esiin nos­ta­ma yh­tei­söl­li­syys ei ole vain juo­ni ra­han sääs­tä­mi­sek­si."
Mutta kun ei ymmärrä.

Ihan tavallisia asioita -sivustolle voi jättää myös oman vinkkinsä. Aktiivinen kansalainen Kaisa Kangas jätti seuraavan:
"Voimme äänestää päättäjiä, jotka ovat valmiita lisäämään resursseja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen - siis esimerkiksi käyttämään yhteiskunnan varoja nuorille suunnattujen mielenterveyspalveluiden parantamiseen. Monissa tapauksissa tarvitaan ammattiauttajan apua."
Vastaus tuli Sakari Huovisen nimissä: "Ihan tavallisia asioita -tiimi" katsoi, että ehdotusta ei voi julkaista "koska niin lainsäädännölliset, taloudelliset kuin hallinnolliset rakenteet eivät kuulu presidentin toimivaltaan." (Aika harva vinkki sivulla muuten kuuluu suoraan presidentin toimivallan alle.) Ja vastaus jatkuu: "Ammattiauttajia todella tarvitaan nyt, mutta eikö olisi hyvä, jos niitä tulevaisuudessa tarvittaisiin vähemmän, kun ei olisi niin paljon ongelmiakaan."

No se olisi kyllä todella hyvä. Poistetaan toki loputkin tukirakenteet - sen sijaan "Voimme auttaa esimerkiksi ikkunanpesussa." Ja "Voimme järjestää työpaikalla tutustumiskierroksen ja mehujuhlat työntekijöiden perheille." Ja vielä "Voimme neuvoa, miten oikea ystävä toimii ja miten ei."

Sakari Huovinen, joka ilmeisesti siis toimii Ihan tavallisia asioita -hankkeen tiedottamisessa (onhan hän väitellytkin pörssitiedottamisesta) toimii myös Sauli Niinistön ja Hjallis Harkimon perustaman Tukikummit-säätiön hallituksessa. Tukikummit kanavoi yksityisten ihmisten tekemiä lahjoituksia nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi Kirkon diakoniatyön kautta.

Ja siinä ei toki ole mitään vikaa - on hienoa, että korkeilla palleilla istuvat ihmiset (hallituksessa myös Sari Baldauf ja Björn Wahlroos) antavat aikaansa ja arvovaltaansa hyväntekeväisyydelle. Hyväntekeväisyys ei kuitenkaan pysty korvaamaan eikä kattamaan hyvinvointiyhteiskunnan perusteita. Sen hämärtämisessä Ihan tavallisia asioita menee metsään.

Siksi punavihreä marina, Matti.

PS: 21:40. Lue myös kiukkuisempi punavihreä marisija.

22 kommenttia:

  1. Amen! Ei mitään lisättävää eikä mitään poisotettavaa.

    "Voitte joskus juoda vaikka kaakaot ja syödä pullat. Arkinen yhdessä touhuaminen on yllättävän mukavaa." Voi jestas, mitä soopaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei toki soopaa - ihan kiva neuvo esim. mulle tai Matti Apuselle. Mutta liittyykö mitenkään syrjäytymisen ehkäisyyn? Ei.

      Poista
  2. Word.

    Mua riipii tässä yllättävän moni asia, mutta etenkin se, että tuo alentuva äänensävy paljastaa, mitä mieltä Apunen et al. ovat kansalaisista. Kun siis sanotaan, ettei teinille pidä antaa liiaksi rahaa, tarkoitetaan samalla, ettei se ansiotta saatu toimeentulotukikaan tunnu yhtään kivalta. Tuhkalta, tuhkalta maistuu sillä ostettu ruoka ja itsekunnioitus lähti Bahamalle, joten parempi lopettaa moiset tukirakenteet tyystin. Ikään kuin mahdollisuus ruokkia lapsensa olisi joku ylpeysasia. Ei ole.

    On selvä, että verkkoon siirtynyt yhteiskunnallinen keskustelu on tooosi kiusallista. Kuka tahansa voi sanoa mielipiteensä! Kaikilla on mahdollisuus lukea, että presidentti on todellisuudesta vieraantunut lurjus! Hajautettua mielipiteenvaihtoa ei voi kontrolloida! Nyt pois sieltä netistä ja pullaa leipomaan. (Paitsi jos ei ole rahaa ostaa pulla-aineita, voi mennä nettiin kirjastossa. Kunnes moinen tasa-arvoistava laitos lakkautetaan tyystin.)

    Ikään kuin tällä (tai millään) maalla olisi varaa olla tukematta, yhteiskunnan varoilla, syrjäytymistä ehkäisevää duunia. Heittää noin vain osa kansalaisista syrjään. Vaikka ihmiset ovat lopulta se suurin ja oikeastaan ainoa voimavara, jos asiaa nyt vain taloudelliselta kantilta haluaa katsoa. Itse en haluaisi. Ihmisyys sinänsä oikeuttaa apuun ja velvoittaa auttamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Se, mikä tästä kepeästä aforismikokoelmasta tekee oikeistolaista on juuri tuo "jokainen on oman onnensa seppä" -ideologia. Että kyllähän jokainen meistä, kun vaan muistaa imuroida ja sanoa naapureille päivää (ja syntyä hyvään perheeseen) pärjää ihan omilla teoillaan. Ei tarvi yhteiskunnan tuilla roikkua. Laiskistaa sellainen vastikkeeton raha.

      (Eikä tarvi muuten mitään ilmaisia terveydenhoitoja tai muitakaan; kyllä ne voi sitten kukin itse maksaa ja valitse itse mistä palvelunsa hakee!)

      Poista
  3. Luin aiheesta julkaistun uutisen pari päivää sitten Hesarista, ja kihisin aamupalapöydässä miehelle, että hitto mitä ympäripyöreää soopaa. Mies taisi olla vielä puoliksi yöunilla, kun ei intoutunut osallistumaan kiukkuuni, mutta onneksi saan kanssakiukkuajia täältä.

    Tuossa yllä on jo sanottu erinomaisin sanankääntein valtaosa pointeistani, joten tyydyn vain sanomaan, että samaa mieltä.

    VastaaPoista
  4. nyt paremmalla ajalla - illalla nukkumaanmennessä ei ollut aikaa kuin manata :D

    kylhän toi varmasti toimii - keskiluokassa ja siitä ylöspäin. mutta jos pressa on luvannut tehdä jotain syrjäytymisen estämiseksi eikä oikein voi mitään tehdä (ei ymmärrä, ei osaa, tosiasillinen budjettivalta muualla jne) niin voihan sitä tuupata poliittista jargonia "kokonaisvaltainen yhteisöllisyys" että saa vetää sen kohdan yli listasta.

    muuten ihan sama, mutta toi apusen yms aggressiivinen puolustautuminen vähänkös ihmetyttää. huomaskohan ne itekin, miten typeriä ovat ja hirveet defenssit päälle.

    mut paljokos tää yllättää, onhan piianoorakaupismit tuttuja männävuosilta.

    kansalla ei ole leipää, syökööt siis leivoksia (tai pullaa) :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä Apusen päänsisäisestä liikehdinnästä, mut jos uskaltaudun arvailemaan, hän ihan aidosti ei tajua sitä että me emme tajua miten hienoja ohjeet ovat. Jota ne ovat silloin kun hän soveltaa niitä omaan arkeensa.

      Mut joo, (keittiö)psykologisointi on helppoa - sosiologia vaikeaa, kuten mieheni heitti tähän keskusteluun. Yhteiskunnan tasoisia kokonaisuuksia on vaikea hahmottaa - helpompi tarkastella yksilötasolla: Otat vaan kato itseäsi niskasta kiinni.

      Mielenkiintoinen huomio muuten tavallisia.fi -sivustolta on, että sanaa "syrjäytyminen" ei mainita lopulta lainkaan. Ja kuitenkin työryhmä perustettiin nimenomaan etsimään työkaluja syrjäytymisen ehkäisyyn. Onko se joku vastuuvapautus kritiikin varalta?

      Poista
  5. Tämä Niinistön kampanja on kyllä mennyt ihan totaalisesti pieleen. Niin outoja sävyjä nuo Ihan tavallisia asioita-sivuston ohjeet ovat saaneet. Jotenkin tuntuu siltä, että tässä puhutaan kahdesta eri asiasta. Kampanjasta hermostuneet puhuvat köyhyydestä, sosiaalisista ongelmista ja syrjäytyneistä ihmisistä kun Apuset ja muut puhuvat (jos oikein yritän heidän näkökantaansa ymmärtää) yhteiskuntamme yksilöllistymiskehityksestä, ihmisten yksinäisyydestä ja lasten ja nuorten kaipuusta aikuisten läsnäoloon. Nämä molemmat ilmiöt ovat olemassa ja ansaitsevat oman huomionsa, mutta tämän kampanjan toteutus on vaan epäonnistunut jo lähtökuopissa. Tuntuu, että tavallista.fissä ei kyllä puhuta varsinaisesti syrjäytymisestä, vaikka termi kieltämättä on haasteellinen määrittää. Siitä on niin monia tulkintoja yhteiskuntapolitiikankin sisällä.

    Kampanjan puolustukseksi ajattelen, että Suomessa on valtavasti taloudellisesti ihan hyvin toimeentulevien perheiden lapsia ja nuoria, jotka kaipaavat kipeästi elämäänsä aikuista, joka antaa lapsen toiminnasta palautetta ja on kiinnostunut lapsen asioista. Näistä lapsista kasvaa aikuisia, joiden itsetunto ja identiteetti ovat hyvin hataralla pohjalla, ja oireilevat psyykkisesti monilla tavoin. Omalla tavallaan syrjäytymisvaarassa siis hekin. Siinä mielessä se, että aikuiset kiinnostuisivat lapsista ja tekisivät heidän kanssaan asioita ei ole mikään ihan huono idea. Tai se, että ihmiset auttaisivat enemmän toisiaan. Mutta ihan kamalahan tuo kampanjan toteutus on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Perustavanlaatuinen ongelma on tosiaan se, että työryhmän tuloksena saatiin jotain aivan muuta kuin mitä piti. Piti tarttua nuorten syrjäytymisriskiin - saatiin arjen neuvoja keskitien kulkijoille. Jatko-ongelma on, että kokoomuslaisissa riveissä ei nähdä näin käyneen. (Vaikkakin, kuten totesin, itse sana "syrjäytyminen" on häivytetty sivustolta.)

      Esim. Ville Rydman puolustaa Uuden Suomen blogissaan, että Niinistö lupasi vaalikampanjassaan perustaa nuorten syrjäytymistä pohtivan työryhmän ja sen hän myös teki. Ja silti vassarit itkevät.

      Rydman muuten myös toteaa että "Hyväntekeväisyys on paljon vanhempi keksintö kuin ns. hyvinvointivaltio." On se. Ja ennen hyvinvointivaltiota tosiaan voitiin keskimäärin paljon paremmin?

      Poista
    2. Luin tuon Rydmanin blogitekstin. Kieltämättä ihan mielenkiintoinen ajatus, että ihmisillä on pohjoismaisessa hyvinvoinvointivaltioissa ongelmia, koska meillä on laaja yhteiskunnan rahoittama sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmä. Tuntuu siltä, että kokoomuslaiset kaivavat itseään syvemmälle suohon, kun eivät tajua nostaa käsiä pystyyn ja sanoa, että tämä ei nyt mennyt ihan niin kuin piti.

      Poista
  6. En nukkunut rauhoittavia päiväunia, mutta ehkä yöunet auttoivat pohtimaan tätä asiaa myös toiselta kantilta.

    Kun oikein pinnistän, pystyn ymmärtämään Ihan tavallisia asioita -hankkeen itselleen asettamat lähtökohdat. Haluttiin luoda jotakin, jonka voisi ottaa heti käyttöön. Eikä jotakin, joka vaatii lisää mietintöjä ja lobbausta ja budjettikierroksia ja päätöksiä ja toimivaltaa. Ei haluttu luoda suuria suunnitelmia, jotka olisi tyrmätty sanomalla, ettei presidentillä ole valtaa tai oikeutta moisia vaatia.

    Ja sitten luotiin jotain, joka on ihan kivaa, ja ihan hyödyllistäkin siinä mielessä, että kyllähän maailma muuttuisi paremmaksi, jos jokainen meistä (tai vaikka vain keskiluokka) toimisi enemmän ohjeiden mukaisesti. Oma lapseni tuskin on ihan pahimmassa syrjäytymisvaarassa (tai mistä sitä tietää, vrt. Liisan pointti yllä), mutta ehkä joskus päiväkoti-, eskari- tai koulutaipaleella tulee vastaan lapsia ja perheitä, jotka ovat. Ehkä minä voin silloin auttaa, jotenkin.

    Mutta kuitenkin hankkeessa (vai sen tiedotuksessa?) mentiin metsään, ja pahasti. Kivoista vinkeistä tulikin holhoavia, kun oikeasti vakavaan asiaan (syrjäytyminen) ikään kuin ainoaksi lääkkeeksi (tai näin me sen halusimme tulkita) annettiin pään silitystä.

    Metsään mentiin tosin myös arvostelijoiden osalta. Sen sijaan, että oltaisiin saatu aikaan oikeaa keskustelua syrjäytymisen syistä ja keinoista estää sitä, saatiinkin aikaan huutotappelua ja poteroihin kaivautumista. Järkiargumentoinnin sijaan käydään kiinni vastapuolen ikään ja sukupuoleen (tytötellään ja sedätellään), tai poliittiseen suuntautumiseen. Koska presidentti on (ex) kokoomuslainen, on koko hanke vain porvarien salajuoni köyhien kyykyttämiseksi. Toki myös Apusen aggressiivinen puolustautuminen meni alta riman.

    Hohhoijaa.

    Kyllä, ihan tavalliset neuvot ovat laiha lääke syrjäytymisen ehkäisyyn. Kyllä, tarvitaan muutakin kuin yhteisvastuuta ja hyvää mieltä. Mutta olikohan ryhmän tarkoituskaan tarjota neuvojaan AINOAKSI keinoksi? Että kun kaikki vähän leipovat pullaa, niin maailma paranee. En usko.

    Mutta hei, valoa on tunnelin päässä: kohta on kuntavaalit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, myönnän, että tämä on helppo kohde irvailla. Mutta sekin on jotenkin outo ajatus, että kritisoida ei saisi, koska "tarkoitus oli hyvä". Alan toistaa itseäni, mutta olisivat sanoneet, että ei tullut takkia, tuli lapanen. (Ja sitten olisi voinut vielä koittaa tehdä sitä takkia, mistä oli puhe vaalikampanjassa.)

      Keskustelu on varmaankin poteroitunut siksi, koska eri puolilla puhutaan ihan eri asioista. Uskoisin, että Liisan mainitsema psyykkisesti oireileva rakkaudeton keskiluokan vesa on silti ihan eri polulla kuin se syrjäytyvä nuori, joka ei koskaan pääse kunnolla yhteiskunnasta osalliseksi. Vaikka pirun monimutkainen määrehän se on.

      "Nykyisin syrjäytyminen määritellään varsin yleisesti yksilöä yhteiskuntaan yhdistävien siteiden heikkoudeksi. Syrjäytyneinä pidetään henkilöitä, jotka eivät kykene osallistumaan täysipainoisesti talous-, yhteiskunta- ja siviilielämään ja/tai joiden tulot ja muut resurssit (henkilökohtaiset, perheen ja kulttuuriset) ovat niin riittämättömiä, että he eivät kykene nauttimaan elintasosta, jota heitä ympäröivässä yhteiskunnassa pidetään hyväksyttävänä. Syrjäytyminen voidaan näin ollen määritellä taloudellisten resurssien puutteen, yhteiskunnasta eristymisen sekä sosiaali- ja kansalaisoikeuksien rajallisuuden yhdistelmäksi."

      Tämä on Helsingin kaupungin aika laajapohjaisen työryhmän raportista. (http://www.hel2.fi/ajankohtaista/Syrj%C3%A4ytymisen_ehk%C3%A4isy_ja_v%C3%A4hent%C3%A4minen.pdf) Samassa yhteydessä puhutaan "eräänlaisesta huono-osaisuuden kehästä". Mutta eiväthän nämä kovin absoluuttisia määreitä ole.

      Miksi mä en muuten näe yhtään valoa kuntavaaleissa? En muutoksen siementä Turun poteroituneeseen kuntapolitiikkaan... Kyynisyys vienyt kokonaan?

      Poista
    2. Tämä termien määrittelyn vaikeus varmaankin aiheuttaa sen, että ihmiset ovat odottaneet eri asioita tältä työryhmältä. Jos puhutaan syrjäytymistä _ennalta_ehkäisevästä_työstä, se voi todellakin olla melkein mitä vaan. Syrjäytymisen haittoihin ja siihen huono-osaisuuden kehään pureutuva työ on sitten jo enemmän professionaalista työtä ja siihen ei ihan jokaisella ihmisellä ole mahdollista osallistua omalla arjen panoksellaan. Siihen työhön tarvitaan poliittista tahtoa ja määrärahoja ja palveluiden määrärahat pitäisi ilman muuta saada vastaamaan tosiasiallista tarvetta.

      Mutta jos puhutaan siitä varsinaisesta ennalta ehkäisevästä työstä (silloin kun ongelmat ovat vasta syntymässä), silloin voi mun mielestä tyhmältä kuullostamatta puhua lasten harrastustoiminnasta, perheen yhteisestä ajasta, rajoista ja läheisten huolenpidosta. Tähän ennaltaehkäisyyn tietenkin liittyy oppilashuollon riittävä resurssointi ja erilaiset jalkautuvan sosiaalityön toiminnat, joihin tarvitaan rahaa. Mutta kyllä mä haluan lukea siihen myös ne ihan tavalliset asiat, joita tuolla netissä niin iloisesti pilkataan.

      Kolmannen polven toimeentulotukiperheen kanssa ongelmat ovat jo olemassa ja avun tarve on erilainen. Heidän kanssaan tehtävä työ ei välttämättä ole enää ihan puhtaasti ennalta ehkäisevää. Mutta monimutkaisia ne syrjäytymisen polut on, ja kaikki ansaitsevat oman huomionsa.

      Poista
  7. En suinkaan sanonut (tai tarkoittanut), että kritisoida ei saisi. Tietenkin saa, ja pitää.

    Mutta se, että viesti väärinymmärretään kategorisesti sen lähettäjän takia (tässä kookoomuslainen presidentti), on mielestäni aika heppoista kritiikkiä, joka ei vie asiaa eteenpäin. (Yhtä heppoista on willerydmanmaisesti puolustaa viestiä sen lähettäjän takia)

    Toki voi kysyä, onko tarkoituskaan saada aikaan keskustelua, joka vie asioita eteenpäin. Eikö voisi vain hutkia? Todeta, että vastapuoli on väärässä.

    Ehkä voi. Ja niinhän meillä poliittinen keskustelu tuppaa menemään. Minun mielestäni se on vain tylsää. Utopistisesti toivoisin, että asiat voisi erottaa ihmisistä. Että hyvä idea olisi hyvä silloinkin, kun sen esittäjä ei ole omaa jengiä. Ja huono idea huono, vaikka esittäjä löytyy omista riveistä.

    Haluan vielä korostaa, koska saattaa jäädä yllä olevan varjoon, että olen kanssasi samaa mieltä monesta asiasta. Mm. siitä, että ryhmä tuli tehneeksi lapasen, jota mitkään hyvät aikomukset eivät takiksi muuta. Ja siitä, että keskustelun osapuolet tuntuvat puhuvan eri asioista (mutta tässä on ehkä hivenen mukana sitä tahallista väärinymmärtämistä).


    Eikö teillä siellä Turussa ole hyviä ehdokkaita? Kaiken kansalaiskeskustelun ja sosiaalisen median mylvinnän keskellä olen sitä mieltä, että paras paikka kansalaisen vaikuttaa on käyttää äänioikeuttaan (tai lähteä ehdolle). Että saadaan valtuustoihin tolkullisia päättäjiä. Joihin saa yhteyden vaalien välilläkin.

    (Ja tällä en sitten tarkoita, etteikö sosiaalisen median mylvintä olisi hyvä vaikutuskanava. Kyllä se on. Mutta jos vaaleilla valitut päättäjät ovat lähtökohtaisesti tampioita, on mylvimällä vaikuttaminen vaikeaa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki yhdyn näkemykseesi siinä, että poliittisen kentän poteroituminen vaikuttaa mielipiteisiin. Omaksi puolustuksekseni sanon, että menin sivustolle uskoen sen sisällön olevan enemmän kun facebook-sivuilla näkemäni irvailevat kommentit antoivat odottaa. Silti tahi siksi petyin.

      Mutta joo, mulla on hyvä ehdokas Turussa, sillä vaan on huono ryhmä, ja nykyinen vaalitapahan tukee sitä ryhmää. Tosin täytyy sanoa, että se huono ryhmä on silti yksi vähiten huonoista. Tosin, kuten tämä kyseinen ehdokkaani on joskus sanonut, melkoista niukkuuden jakamista se homma on. Kun ei ole mitä jakaa.

      Toinen kyynisen apatian aiheuttaja on Kike Elomaa, joka tulee vetämään Turkuun mielettömän massan persuja. Ja meillä sentään on jo eräs suomalaisuusmies Olavi, joka yksinään riittäisi ihan kivasti.

      Poista
  8. tuolla project maman puolella oli nyt tähän päinvastainen näkemys, fyi: http://www.projectmama.info/2012/09/ihan-tavaton.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, huomasin. Ja huomasin samanmielisten tulvan vastauspuolella - näin se menee blogimaailmassa :D

      En jaksanut sinne mennä länkyttämään yhteiskunnasta, kun jo olen täällä sanottavani sanonut. (Ja sanoihan Katjakin, että eduskunta hoitakoon loput.)

      Poista
    2. hämmentävän paljon anonyymeja vastaajia, toisin kuin täällä ;D

      Poista
    3. Ehkä sata kertaa enemmän lukijoita, niin mahtuu anojakin joukkoon. :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...