Kuten festarit. Joskin henkilökohtaisella kiinnostavuustasolla nousee huippuluokkaan, että olen ollut festareilla ja vieläpä nähnyt siellä uudelleen 1900-luvun parhaan bändin. Uudelleen pitää ehdottomasti mainita, koska se pieni ilo tässä keski-ikäisyydessä on, että voi sanoa nähneensä myös Pulpin ensimmäisen Suomen keikan vuonna 1996.
Molemmat keikat olivat täyttä rautaa.
Uutta tämän vuoden Ruisrockissa oli se, että vein myös esikoisen haistelemaan festaritunnelmaa. (Sunnuntaina alkuiltapäivästä se ei ihan kauhean pahasti haissut.) Annoin itselleni koko pussillisen superäitipisteitä siitä, että poljin esikoisen kaatosateessa katsomaan Frontside Ollieta! (No okei, vielä superimpi mutsi olisi ostanut ihan liputkin, kun taas meidän tyttö joutui tyytymään aidan takaa fiilistelyyn. Yritin diilata lasta parin kaverin mukaan festarialueelle, mutta nämä eivät ihan ehtineet varhaiseen kello kahden ajankohtaan.)
Vaikka ei se lapsi olisi tuonne tajunnut itse pyytää ja aina toppuutellaan, ettei lapsille mitään ihmeellisiä elämyksiä tarvitse tarjota (tätä perustelua käytin, kun valitsimme jättää väliin Astrid Lindgren Världin 100 euron lippuineen tämän kesän Ruotsin-matkalla) niin ajattelen, että onpahan hänellä faktaa, jolla lesoilla vuoden 2028 kesäfestareilla.
Kuten minä.
Muistan aina mainita, että olin Ruisrockissa vuonna 1991 kun Nirvana esiintyi siellä. (Tosin toisena päivänä katsomassa Bryan Adamsia.) Saa nähdä käyvätkö meidän teinarit keskenään festareilla 14-vuotiaana, mutta niin kauan kun huolivat lähden mielellään kaveriksi.
(Täytyy vain toivoa, että alkavat pitää paremmasta musiikista.)
Ja kyllä: toisina päivinä on hyvä myös päästä festareille myös ilman lasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti