Nyt työmatkaa kertyy 3,02 kilometriä ja talvipyöräilyyn en pysty. Mutta mikä vapauden tunne tuli tuon bussikortin kukkaroon sujauttamisesta: vajaa kaksi viikkoa niin meikä-täti köröttelee joka aamu omalla bussilla töihin omaan työhuoneeseen. Ei parkkihuolia, ei skrapaamista, ei haittaa pienet samppanjalounaat. Ja tosiaan siinä työpaikassa saa myös lounastaukoja toisin kuin tässä.
Kerrankin Turussa julkiset palvelut myös oikeasti palvelevat (minua). Omaperäisesti nimetty bussikortti Fifty-fifty maksaa saman verran kuin tavallinen kuukausikortti, mutta jos ei jonain kuukautena matkusta koko kuukausimaksun edestä, raha jää arvona kortille. Nerokasta!
"Kortti sopii erityisesti niille, jotka eivät käytä bussia päivittäin, mutta haluavat silti mahdollisimman edullisia matkoja."Kukapa ei?
 |
| Kuva täältä. |
Ai miten kuva liittyy aiheeseen?
No tietenkin siten, että Googlen kuvahaku tarjosi sitä hakutermille "Turun bussi". (Olen kuullut, että blogeja pitää kuvittaa, ettei ole niin tylsää.) Eli tässä lentokenttärealityn "aina hyväntuulinen Aki [joka] asuu Turussa, josta hän käy päivittäin töissä Helsinki-Vantaalla. Matka taittuu bussilla – unisukat jalkaan ja taival voi alkaa. Aki on kaikkien mielestä maailman ihanin työkaveri."
Unisukat. Ei huono idea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti