tiistai 6. syyskuuta 2011

Ceci n'est pas un hääblogi...

...mutta vähän kuitenkin.

Ensimmäisellä äitiyslomallani tein kovasti töitä, enkä vailla pohdintoja siitä, menetinkö siinä jotain, menikö tuo "ikimuistoinen vauva-aika" jotenkin ohi, kun en osannut paneutua siihen paremmin, vaan näpyttelin töitä menemään päiväuniajat ja iltayön tunnit (okei, joskus myös aamuyön). Kokemuksesta viisastuneena päätin, etten toisella kertaa tee samoin, ja olenkin tehnyt töitä paljon vähemmän, ja olen ollut kuukausia tekemättä lainkaan.

Täydellinen tylsistyminen sekä kotitöihin hukkuminen (tekemällähän ne eivät lopu) uhkakuvina keksin kuitenkin, että nytpä olisi oiva hetki mennä naimisiin, kun minulla olisi aikaa järjestää häät. Ja niin sovittiin päivä keskelle tylsintä talvea, nuorimmaisen täytettyä yksi vuotta, ja minun töihinpaluuni hetkille – en halunnut enää työaikaa uhrata tälle projektille.

Naimisiinmenoon meitä kannustavat lähinnä perimysjärjestykseen liittyvät juridiset kysymykset, ja, no, mahdollisuus järjestää kunnon juhlat. Tämä valtava vaaleanpunainen romantiikkahuttu "elämän parhaasta päivästä", jota hääteollisuuteen nykyään liittyy, on sen sijaan kaukana meistä. Tarkoituksena on järjestää isot juhlat, joissa pääosassa on hyvä ruoka, juoma, musiikki ja hauskanpito, ilman mitään kertakäyttöistä hääkrääsää ja vaivaannuttavaa ohjelmaa.

Mutta kuinka ollakaan, on miehestä paljastunut perinteenvaalija: "Kyllähän nyt valkoinen hääpuku pitää olla" ja "Kyllähän nyt häävalssi pitää olla". Ja kuinka ollakaan, minä otin harrastuksekseni hääblogit sekä ruutu.fin häärealityn seuraamisen. (Nyt listani siitä mitä en halua alkaakin olla jo kunnossa.)

En tiedä oliko ideani pikku kotirouvan päiväuniajan projektista sittenkään kovin hyvä. Häät sinänsä tuntuu ihan kivalta yhä, mutta samalla järjestelyduuni on aiheuttanut myös stressiä: kun maallisista yksityiskohdista ei ollut tarkoitus välittää, niin miksi to-do-listani on jo neljän sivun pituinen? Entä miten hyväksyä yletön rahankäyttö vain yhteen päivään? Salaa kuitenkin ajattelen, että juhlista pitää tulla (tulee) parhaat ikinä, vaikka tiedän, ettei ajatuksesta voi seurata kuin pettymys. Ja koska rahaa menee ylettömästi joka tapauksessa jo pelkkään ruokaan ja juomaan, olisi tyhmää jättää panostamatta myös muihin puitteisiin.

Eli siis koska läpinäkyviä kirjekuoria hääkutsuja varten ei löytynyt suomalaisista nettikaupoista eivätkä amerikkalaiset toimittaneet Suomeen, niin olihan se nyt vaan järkevää tilata ne Kiinasta. (Tämä toki meni myös säästön puolelle.)

Mutta ironia sikseen: tuleehan niistä, parhaat juhlat ikinä.

2 kommenttia:

  1. Niistä tulee ehdottomasti parhaat juhlat! Eikös sen voi ajatella kanssa niin, että tuo kaikki järkkäysressailu kuuluu asiaan? Yksikään morsio siltä kai oo välttynyt. :) Ja poissulkumenetelmä lienee juuri oikea taktiikka kaiken hömpän karsimiseen. Rahan suhteenkin voi ajatella samoin toisin päin, se on vain yksi päivä, 364 muuta päivää voi käyttää paljon vähemmän rahaa. :D

    VastaaPoista
  2. Kiitos jenni! Sä olet ennenkin sparrannut minua tuhlaukseen, ja hyvällä menestyksellä. Ne neljä vuotta sitten (?) ostamani saappaat osoittautuivat todellakin ajattomiksi ja ovat yhä "paremmat" talvisaappaani. :D

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...