Itse aloin iltapuhteiksi muistella omaa Berliinin-matkaani marraskuussa 2009. Matka on historiallinen siksi, että se oli tuohon asti pisin poissaoloni kotoa esikoisen synnyttyä: hän oli puolitoistavuotias ja minä matkalla viisi yötä (työmatka, mutta erittäin vähävelvoitteinen). Viisi yötä poissa kotoa, ja vieläpä hotellihuoneessa, jossa ei ollut televisiota eikä nettiyhteyttä. Luin kirjoja, joita olin onneksi pakannut monta. Mikä autuus! Päivisin harhailin kaupungilla, kävin gallerioissa, söin ja join mitä halusin, kun halusin. Sain ehkä muodikkaimman tukanleikkuuni ikinä. Tapasin vanhan ystävän vaihtariajoilta. Sellaista luksusta, joka oli pari vuotta aiemmin ollut vielä arkipäivää (paitsi tietysti se muodikkain hiustenleikkuu, joka on ainutkertainen) ja josta nyt vain kaiholla haaveilen.
Yhdeksän kuukauden päästä nuorempi on puolitoista. Jotenkin epäilen, ettei samanlainen irtiotto odota minua vielä silloin.
Mutta Berliini, upea kaupunki!
Loppuun vielä hieno Berliini-aiheinen kappale, joka liittyy ihan toiseen aikaan elämässäni. On olemassa biisejä, jotka pitää vain kuunnella lujaa. Tämä on sellainen. Ei mikään maratonkirittäjä, mutta eipä se mies taida täältä juoksumusiikkiaan ottaakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti